Ensimmäinen tekstiviesti

Nokian Oulun-yksikössä työskenteli 1990-luvun alussa insinööri nimeltä Jarmo "Japa" Kettunen, jonka erikoisalaa olivat radiopuhelimet ja niiden väärinkäyttö.

Japa oli tunnettu mies siksi, että hän pystyi korjaamaan laitteen katsomatta siihen. Hän kuunteli hetken, sanoi sitten "jännitepuoli", vaihtoi satunnaisen osan ja lähti kahville ennen kuin kukaan ehti käynnistää laitetta. Usein laite toimi. Silloin Japa oli nero. Kun ei toiminut, vika oli hänen mukaansa ympäristötekijöissä.

Eräänä marraskuisena iltana Japalle annettiin tehtäväksi kokeilla uutta ominaisuutta, jolla matkapuhelimesta voisi lähettää lyhyen kirjoitetun viestin toiseen puhelimeen. Ajatus tuntui työryhmästä tarpeettomalta, sillä Oulussa oli siihen asti pärjätty soittamalla, käymällä ovella tai olemalla puhutta koko asiasta.

Koelaitteita oli kaksi. Toinen oli Japan pöydällä ja toinen oli kakkoskerroksessa testaaja-laborantti Marjatta Haapasalon hallussa. Tarkoitus oli lähettää yksinkertainen ja selkeä viesti, kuten ehdotettu esimerkki TESTI.

Mutta Japa piti sitä aivan liian vaatimattomana.

Hänen mielestään insinöörien työstä täytyi jäädä historiaan jotakin arvokkaampaa. Hän harkitsi pitkään lauseita TEKNIIKKA YHDISTÄÄ ja TÄSTÄ SE ALKAA, mutta piti niitä liian ruotsalaisen oloisina. Lopulta hän päätti kirjoittaa:

KAHVI ON VALMISTA

Se oli hänen mielestään yleispätevä, myönteinen ja tuotannollistaloudellisesti uskottava viesti.

Juuri silloin yövuoron vartija toi laboratorioon lihapiirakan. Hän oli ostanut eväänsä Järvigrilliltä, mutta jätti sen hetkeksi Japan työpöydän reunalle ja kapusi yläkertaan vokottelemaan Marjattaa ennen kuin haisisi liiaksi sipulilta ja huonoilta valinnoilta.

Samassa ovenavauksessa sisään tepasteli Känkkylokki. Se hypähti pöydälle, nappasi lihapiirakasta kiinni ja perääntyi taktisesti ulos ikkunasta. Kaikki kävi niin äkkiä, ettei Japa ehtinyt tehdä mitään.

Kuinka selittää tämä vartijalle? Japa tiesi, että hänestä tehtäisiin lihapiirakkarosvo.

Sitten hän keksi. Tekstiviesti yläkertaan kuuluisi:

LOKKI OTTI LIHAPIIRAKAN

Viesti lähti.

Yläkerrassa Marjatan puhelin piippasi. Hän katsoi näyttöä pitkään ja kirjasi testauslomakkeeseen:

LOL – viesti vastaanotettu.

Marjatta käytti vain sanojen alkukirjaimia, koska lomakkeen sarake oli kapea ja työpäivä jo ihan liian pitkä ja vartijakin oli siinä vieressä.

Myöhemmin viikkopalaverissa joku kysyi, mitä LOL tarkoitti.

Japa ei halunnut kertoa menettäneensä evään linnulle kesken maailmanhistorian teon. Hän sanoi, että kyseessä oli kansainvälinen tietoliikennelyhenne.

– Vastaanottaja täydentää itse. Säästää verkkoa.

Selitys hyväksyttiin, koska juuri sellaista tulevaisuuden tekniikalta odotettiin.

Lyhenne jäi testauspapereihin. Tieto levisi Ruotsiin, Saksaan ja lopulta englanninkielisille käyttäjille, jotka jostain syystä päättelivät sen tarkoittavan nauramista. Tämä sopi Japalle hyvin. Oli parempi, että maailma nauroi, kuin että se tiesi oululaisen insinöörin viestineen kadonneesta lihapiirakasta.

Ensimmäisen tekstiviestin sisällöksi ilmoitettiin myöhemmin jotakin arvokkaampaa. Marjatan alkuperäinen testauslomake oli kuitenkin pitkään kahvihuoneen ilmoitustaululla ja olipa siihen tainnut vartija lisätä oman sanottavansa:

LOL – viesti vastaanotettu (piirakka ei).