Vogel Nummer Eins

Sota-aikana Oulussa oli saksalaisia niin paljon, että vanhan Alppilan suutari Väinö Kähkönen väitti oppineensa saksan kielen kuuntelemalla pelkästään saappaiden kopinaa. Todellisuudessa hän osasi kaksi sanaa, joista yksi tarkoitti olutta ja toinen makkaraa.

Tämän jutun kertoi Väinön poika Martti, joka ei ollut tapahtuma-aikaan vielä syntynyt, mutta muisti yksityiskohdat tarkemmin kuin kukaan paikalla olleista.

Saksalaisilla oli Kasarminrannan suunnalla nuori alikersantti nimeltä Friedrich Albers. Hän oli järjestyksen mies. Friedrich piti kirjaa sukista, lusikoista ja siitä, kuka oli kävellyt portista sisään liian rennosti. Oululaiset sanoivat, että Herr Friedrich olisi viivottimella suoristanut savunkin, jos olisi saanut siihen luvan vaimoltaan.

Eräänä syysiltana kenttäkeittiöön tuotiin laatikollinen makkaroita. Ne oli tarkoitettu seuraavan aamun marssiharjoitukseen, sillä sotilas kulki saksalaisen käsityksen mukaan paremmin, kun hänelle annettiin ensin tarkka käsky ja sen jälkeen epätarkka määrä rasvaa.

Keittiömies paistoi makkarat kypsiksi ja ripusti ne ikkunan viereen jäähtymään.

Siihen ilmestyi Känkkylokki.

Se oli siihen aikaan vielä sotavuosien hoikassa kunnossa, mutta käytös oli sama kuin myöhempinä vuosinakin. Se ei varastanut ruokaa nälkäänsä vaan siksi, että ruoka oli tapahtumahetkellä väärällä omistajalla.

Lokki nappasi yhden makkaran ja lensi vajan katolle. Siellä se söi makkarasta vain keskiosan ja pudotti päät takaisin pihalle Friedrichin jalkoihin. Tämä teki teosta Friedrichin mielestä tahallisen.

Normaalisti ihminen olisi vain sulkenut ikkunan ja estänyt jatkovarkaudet. Mutta Friedrich teki ilmoituksen, piirsi tapahtumasta kartan ja asetti kaksi miestä vartioon. Hänen mielestään kysymys ei varsinaisesti ollut makkarasta vaan saksalaisen puolustuksen uskottavuudesta.

Vartijoille määrättiin paikat ikkunan molemmin puolin. Toinen sai pillin ja toinen puukepin. Friedrich itse jäi sisälle seuraamaan tilannetta verhon raosta.

Tunnin päästä Känkkylokki palasi.

Se laskeutui ensin läheisen kaivon kannelle ja katseli vartijoita arvostelevasti. Sitten se lähti lentoon, kiersi rakennuksen ja katosi näkyvistä.

Vartijat odottivat.

Hetken kuluttua keittiön takaa kuului metallinen kolahdus. Puukepillinen mies lähti tarkistamaan asiaa. Pillimies seurasi, koska ei halunnut jäädä yksin mahdollisia seuraamuksia peläten. Friedrich avasi keittiön oven miesten takaisin komentamista varten.

Siinä silmänräpäyksessä Känkkylokki tuli sisään ovesta.

Se nappasi makkaran, käveli tyynesti Friedrichin saappaan yli ja poistui samaa tietä mistä oli tullutkin. Pillimies palasi paikalle juuri ajoissa nähdäkseen lokin lentävän kohti Alppilaa makkara poikittain nokassa.

Tästä saksalaiset päättelivät, ettei kyseessä ollut tavallinen lintu vaan pitkälle koulutettu tiedusteluväline.

Väinö Kähkönen sattui tuomaan leiriin korjattuja saappaita juuri samalla hetkellä, kun miehet keskustelivat suureen ääneen tapahtuneesta. Väinö ymmärsi puheesta sanat Vogel, Wurst ja Sabotage. Niiden perusteella hän päätteli, että jonkinlaista tihutyötä oli tapahtunut saksalaisten lento- ja huoltoyksiköissä.

Friedrich tivasi tunsiko Väinö tuon kapisen makkaroita varastelevan linnun.

– Vain ulkonäöltä, vastasi Väinö.

Tämä käännettiin niin, että Väinöllä oli yhteys epäiltyyn.

Väinö joutui selittämään Känkkylokin toimintaperiaatetta Friedrichin piirtämän kartan ääressä. Hän sanoi, että lokki tulee sinne, missä ihminen kuvittelee ruokansa olevan turvassa. Tulkin mukaan Väinö kuvaili vihollisen strategiaa.

Väinö vangittiin avunannosta.

Friedrich päätteli, että lintu hyökkäisi vielä kolmannenkin kerran ja aikoi selvittää linnun käyttämät menetelmät. Hän laati suunnitelman, jonka nimi oli saksaksi pitkä, mutta tarkoitti käytännössä yksinkertaisesti sitä, että yksi makkara jätettiin näkyville ja loput piilotettiin.

Keittiön ikkunalaudalle houkuttimeksi jätetty makkara sidottiin ohuella siimalla kattilankanteen. Jos lokki tarttuisi siihen, kansi putoaisi lattialle ja vartijat sulkisivat poistumistiet. Varsinainen makkaralaatikko vietiin pihalle ja sen kylkeen kirjoitettiin MUNITION. Laatikon päälle istutettiin sotamies, koska Friedrichin mukaan mikään eläin ei epäilisi ihmisen istuvan ammustarvikkeiden päällä ilman esimiehen käskyä.

Känkkylokki ilmestyi aamuyöstä savupiipun reunalle. Hetken se tarkkaili sotilaiden järjestelyä, laskeutui sitten ja nykäisi näkyville jätettyä makkaraa.

Kattilankansi putosi.

Vartijat syöksyivät keittiöön. Friedrich huusi käskyjä. Laatikon päällä istunut sotamies ponkaisi ylös, repäisi kannen auki ja työnsi kätensä sisään hakeakseen ampumatarvikkeita. Yllätykseksi sieltä nousikin makkaraa. Sellaiseen tilanteeseen sotamiehellä ei ollut ohjeita, joten hän jäi seisomaan ja odottamaan niitä.

Känkkylokki ei kuitenkaan ottanut houkutusmakkaraa.

Se lensi vartioimatta jääneen laatikon päälle ja tarttui kokonaiseen makkaralenkkiin. Se ei yrittänyt nostaa saalista ilmaan vaan raahasi sen aidan ali paikkaan, jossa odotti tavallisia lokkeja. Ne eivät olleet kuuluneet suunnitelmaan vielä hetkeä aikaisemmin, mutta olivat valmiit ottamaan siitä kunnian.

Kun Friedrich pääsi ulos, makkaralenkki oli jo katoamassa neljään eri ilmansuuntaan. Känkkylokki lensi pohjoiseen ja muut lokit minne sattuun.

Friedrich meni hiljaiseksi.

Hänen raporttinsa mukaan lintu oli suorittanut tiedustelun, tunnistanut harhautuksen, käynnistänyt hälytyksen omaksi edukseen, hämännyt vartiojoukot väärään paikkaan ja käyttänyt paikallista väestöä hajautettuun poistumiseen. Erityisen edistyneenä hän piti sitä, ettei yksikään osallistuneista näyttänyt tietävän olevansa osa operaatiota.

Seuraavana aamuna Känkkylokki merkittiin leirin papereihin nimellä Vogel Nummer Eins. Friedrich määräsi, ettei sitä saanut enää ajaa pois. Hänen mielestään noin pätevä eläin oli parempi pitää omalla puolella, etenkin kun kukaan ei tiennyt, millä puolella se siihen asti oli ollut.

Lokille jätettiin joka ilta yksi makkara aidantolpalle. Vastineeksi sen odotettiin vartioivan aluetta. Järjestely toimi erinomaisesti. Känkkylokki ei päästänyt yhtään muuta lokkia keittiön lähelle.

Väinö vapautettiin pari päivää myöhemmin, kun hänen vangitsemisensa ylipäätään muistettiin.

Kun saksalaiset myöhemmin lähtivät Oulusta, aidantolppaan jätettiin pieni metallilaatta. Siinä oli linnun kuva, numero yksi ja sotilasarvoksi oli epäselvällä käsialalla merkitty alikersantti.

Martti Kähkösen mukaan sotilasarvo oli väärin. Hänen isänsä oli aina sanonut, ettei Känkkylokki ollut alikersantti. Se oli ylipäällikkö.